Spartalaisia maailmalla

Kun Inka käsipallokentän rakensi - kokemuksia vapaaehtoistyöstä

Käsipallon pelaaminen Suomessa jäi

Inka Jäntiltä tällä kaudella, kun uudet kuviot kutsuivat häntä Ghanassa. Käsipallosta tuli yllättäen myös iso osa Inkan vapaaehtoistyötä

"Vuoden 2012 alussa aloin miettiä, mitä tekisin tulevana vuonna. Koska en keksinyt täydellistä opiskelupaikkaa, tajusin, että vuosi olisi erinomainen matkusteluun", Inka kertoo.

Inka kuitenkin halusi auttaa apua tarvitsevia, joten hän päätti lähteä vapaaehtoistyöhön. Takaraivossa kolkutteli ajatus, että vapaaehtoistyöstä saisi myös uskomattoman kokemuksen.

Tuhansia vapaaehtoistyöntekijöitä vuosittain

Inka lähti vapaaehtoistyöhön uusi-seelantilaisen International Volunteer HQ:n kautta. ”Kaverini löysi järjestön netistä, enkä tuntenut järjestöä entuudestaan”, Inka muistelee.

Järjestö ei ole aivan pieni, sillä vuodesta 2007 sen kautta on lähtenyt 20 415 vapaaehtoista eri puolille maailmaa. Järjestön kautta voi tehdä vapaaehtoistyötä Ghanan lisäksi muun muassa Keniassa, Intiassa, Guatemalassa, Thaimaassa ja Vietnamissa.  

”Ainoa vaatimus valitsemalleni ohjelmalle oli sujuva englannin kielen taito”, Inka sanoo.  Hakuprosessi oli sujuva. ”Lähetin hakemuksen, eikä mennyt montaa paivää, kun minulle vastattiin, että, kunhan maksan varausmaksun, paikkani on varma”. Vapaaehtoistyö ei siis ole ilmaista, mutta Inkan mukaan International Volunteer HQ on yksi edullisimmasta järjestöistä.

”En ollut aikaisemmin käynyt Afrikassa ja halusin lähteä ilman minkäänlaisia odotuksia”, Inka sanoo. Hän oli varautunut, ettei heillä olisi juoksevaa vettä ja sähköt vain hyvinä paivinä. ”Ja niinhän siinä kävikin”.

Inka oli saanut etukäteen työkuvan, joka ei lopulta vastannut ollenkaan sitä, millaista työ lopulta oli. ”Perustyöviikkoni koostui Junior High Schoolin oppilaiden liikuntatunnista ja Primary Schoolissa erityisesti matematiikasta, englannista ja liikunnasta”.

Tulkaa heittelemään palloa

Inka opetti käsipalloa kummankin koulun oppilaille liikuntatunneilla ja piti heille käsipalloharjoituksia iltapäivisin. ”Tarkoituksenani oli opettaa vain yhden koulun oppilaita, mutta muidenkin koulujen oppilaat tulivat heittelemään palloa”.

Ghanalaisen kylän lapsille käsipallo oli tuntematon laji. Kuitenkin muutama vanhempi tiesi lajista, sillä Ghanan joissakin osissa pelataan käsipalloa. Varsinkin alussa lajin opettaminen oli vaikeaa, koska jalkapallo on niin iso asia Ghanassa. ”Minun oli vaikeaa yrittää selittää, miksi käsipalloa kannattaa pelata”, Inka muistelee.

Inka oli tuonut mukanaan kaksi käsipalloa ja hänen käytössään oli iso jalkapallon nurmikenttä. Oppilaita oli yleensä noin 25 kerrallaan; tyttöja ja poikia. ”Kaikki oli luonnollisesti paljain jaloin”, Inka sanoo. Muutaman viikon jälkeen opetus alkoi sujua, kun Inka alkoi tutustua lapsiin paremmin ja huomasi, ketkä olivat oikeasti kiinnostuneita lajista.

”Vaikeaa oli se, että tarkat kellonajat eivät tarkoita Afrikassa mitään”, Inka kertoo. Harjoitusten alkamisaika oli teoriassa neljältä, mutta lapset saattoivat valua paikalle viiden aikaan. Harjoituksia saattoi jäädä väliin, ja syitä koulusta keksittiin monia.

Kylään ensimmäinen käsipallokenttä

Inka sekä koulun oppilaat ja opettajat rakensivat pikkuhiljaa jalkapallokentän viereen Frankadua-kylän ensimmäisen käsipallokentän. Vapaaehtoistyö muuttui tässä vaiheessa osittain rakennustöiksi, sillä maalit piti rakentaa itse.

Oppilaat mittasivat oikeat mitat sivurajoihin ja rakensivat maalit puusta. Inka oli ostanut metallia torilta ylärimoiksi. ”Mittasimme kuuden metrin viivan, jonka lapset merkkasivat näkyväksi isoilla viidakkoveitsillä, joilla he myös leikkasivat sivurajat ja nurmikon lyhyeksi”, Inka kuvailee.

Viimeisellä Ghanan-viikollaan Inka matkusti pääkaupunkiin, Accraan ja osti neljä uutta käsipalloa ja oikeat käsipallomaaliverkot. Ennen kuin Inka lähti kylästä, koulun opettajat ja oppilaat uhosivat jatkavansa käsipallon pelaamista. Inka kuuli jälkikäteen, että läheisessä kylässä olisi myös käsipallojoukkue.

”Jätin kylään käsipallokentän, käsipalloja, käsipallosääntokirjan ja sen, mitä pystyin heille opettamaan kahdessa kuukaudessa”. Myös Spartan naisten käsipallojoukkue laittoi kortensa kekoon. ”Joulun aikaan pelaajilta saamillani lahjoituksilla ostin käsipallo- ja urheilutarvikkeita koulun käyttöön”, Inka kertoo.

Elämänasenne kohdallaan

Tällä hetkellä Inka jatkaa vapaaehtoistyötään saman järjestön kautta Vietnamissa. Ghana jätti kuitenkin jälkensä. Hän ei osaa sanoa Ghanan-matkansa sykähdyttävintä hetkeä, sillä niitä oli monia.

”Näillä kylän ihmisillä ei ollut paljoa, mutta täytyi vain ihailla, kuinka iloinen elämänasenne kaikilla oli”. Inka haluaisi ehdottomasti palata Ghanaan ja samaan, Frankadua-kylään. Onko se mahdollista tulevaisuudessa, on toinen kysymys.

Teksti: Johanna Järviranta